Joulun salaisuuksia: Hunajasinappi

Joo, ja täytyyhän jouluna sinappia olla. Minkäs kanssa sitä muuten kinkkua syödään? Siksipä päätyy lahjakasseihin vielä hunajaista sinappia. Tämä ihana makean ja väkevän yhdistelmä todellakin toimii, joten tätä siis oli pakko tehdä.

Hunajasinappi

3 dl sinappijauhetta

5 dl kuohukermaa

3 kananmunaa

3 ½ dl juoksevaa hunajaa

2 rkl omenaviinietikkaa

1 ½ tl suolaa

Sekoita sinappijauhe, kerma, kananmunat ja hunaja kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi. Muista sekoittaa koko ajan, sillä keitos ottaa äkkiä pohjaan kiinni. Keitä, kunnes sinappi vähän saostuu. Ota pois levyltä ja lisää etikka ja suola. Purkita hyvin kuumennettuihin lasipurkkeihin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa. 

Sinappi säilyy oikein säilytettynä vähintään kolme viikkoa hyvänä, siis ellei sitä ole syöty ennen sitä.

Tällä ohjeella sinappia riitti jotakuinkin kolmeen kuvanmukaiseen purkkiin ja yhteen dijonsinappipurkkiin. En varmaan kauheasti valehtele, jos väitän tulevan 7-8 dl valmista sinappia.

Joulun salaisuuksia: Paholaisenhillo (V)

Aikuisten lahjat olivatkin sitten vähän helpommat keksiä. Olin jo kauan sitten miettinyt tekeväni paholaisenhilloa pitkästä aikaa ja mikäs nyt olikaan sen parempi hetki kuin joulu. Lahjakasseihin siis sisältyy nyt purnukat tätä ihanaa tulista hilloa.

Paholaisenhillo

1000 g tomaattimurskaa

1 dl vettä

2 punaista suippopaprikaa

2 keltasipulia

3 valkosipulia (niitä yksikyntisiä)

3-5 punaista chiliä

2 tl suolaa

2 tl mustapippuria

1 dl omenaviinietikkaa

7 dl hillosokeria

Huuhdo ja pilko paprikat ja chilit pieneksi kuutioksi. Kuori sipulit ja kuutio nekin hienoksi. Laita kattilaan yhdessä tomaattimurskan, mausteiden ja veden kanssa. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia.

Keitoksen kiehuessa kuumenna lasipurkit uunissa (laita purkit kylmään uuniin, lämmitä uuni 100 asteeseen ja anna purkkien olla noin 15 minuuttia uunissa) ja kiehauta kannet kattilassa. Purkkien täytyy olla kuumia hilloa purkittaessa ehkäistäkseen homeen syntymisen ja hillon pilaantumisen säilytyksen aikana.

Lisää omenaviinietikka ja hillosokeri keitokseen ja kiehauta vielä kerran. Purkita hillo kuumana ja anna purkkien jäähtyä hyvin. Säilytä jääkaapissa.

Tällä ohjeella tulee noin kolme 500 ml vetoista purnukkaa.

Joulun salaisuuksia: Mansikkamarmeladimakeiset (V)

Mietin kuumeisesti, mitä kullekin perheenjäsenelle hankkisin, mutta kun en keksinyt oikein mitään. Parastahan on, kun tekee lahjan itse. Eikö vaan? Veljenlapset tuottivat vähän hankaluuksia keksiessäni heille sopivaa ruokalahjaa. Päädyin sitten näihin marmeladimakeisiin ja cookies in a jar-purnukoihin.

En ollut koskaan ennen marmeladia valmistanut, joten tässä oltiin vähän niin kuin vierailla vesillä, mutta hyvinhän se sujui. Voisinpa jopa sanoa, että heleppoa ku heinänteko. Agar-agarin ostin apteekista. Jostakin muualta ois voinu saada aika paljon edullisemmin. 30 g pussi maksoi hippasen yli 8 euroa. Luontaistuotekaupoista luulisin tätä saavan.

Tämä ohjehan on täysin vegaaninen, sillä agar-agar on levästä.

Mansikkamarmeladit

5 dl mansikkamehua

15 g agar-agarjauhetta

500 g sokeria

1,5 dl mansikkasosetta

1 tl sitruunahappoa

punaista elintarvikeväriä

Sokerointiin:

Sirosokeria

Laita mehu, agar-agar ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä pienellä lämmöllä, koko ajan sekoittaen noin 5 minuuttia. Jäähdytä.

Soseuta mansikoita sauvasekoittimella, ellei sinulla jo valmista sosetta ole. Itse käytin pakastemansikoita. Lisää sose ja sitruunahappo jäähtyneeseen liemeen ja sekoita tasaiseksi,

Kaada liemi laakealle, reunalliselle, tuorekelmulla vuoratulle vadille. Suorakulmainen on paras, koko noin 25x40 cm. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä ja nosta sitten muutamaksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Ota hyytyneestä massasta esimerkiksi pienellä muotilla palasia tai leikkaa levy kuutioiksi. Laita namut leivinpaperin päälle kuivumaan. Anna kuivua 1-2 vuorokautta, välillä käännellen namuja, että ne kuivuvat joka puolelta. Minulla riitti 1 vuorokausi.

Sokeroi Sirosokerilla. Jos namut eivät ole kuivuneet tarpeeksi sulaa sokeri niiden pinnalle.

Säilytä ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä suojassa kosteudelta.

Joulun salaisuuksia: Cookies in a jar

Tämän joulun juttu on DIY-lahjat. Tai ainakin minulla on. Toinen veljenlasten saamista lahjoista on keksipurkki (toisesta sitten seuraavassa postauksessa). Ei, ei semmoinen, jossa olisi valmiita keksejä, vaan semmoinen, jossa on keksiainekset valmiina sekoituksena. Ei sitten oo lahjan saajalla kuin heittää voita ja munaa peliin ja paistaa ne pikkuleivät.

Tämähän on ikivanha keksintö, blogit ovat pursuneet näitä jo vuosia. Silti toimiva ja aina ajanmukainen lahjaidea. Ja mikäpäs sen kivempaa olisikaan, kun pääsee itse vaikuttamaan lahjan lopputulokseen. Uskoisin muksujen tykkäävän tästä jutusta.

Suklaa-pähkinäkeksit

240 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

90 g valkosuklaata rouhittuna

110 g sokeria

150 g fariinisokeria

90 g ranskanpastilleja

hasselpähkinärouhetta

1 l lasipurkki

Lado ainekset kerroksittain purkkiin. Painele kerrokset tiiviiksi, että kestävät nätissä järjestyksessä.

Koristele kauniisti ja liitä mukaan kortti (tai etiketti), johon kirjoitat valmistusohjeen lahjan saajalle:

Vaahdota 150 g pehmeää voita. Lisää 1 kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Lisää koko purkin sisältö ja sekoita tasaiseksi. Nostele tai pyöritä taikinasta palloja pellille leivinpaperin päälle ja paista 190 asteessa 13-15 minuuttia.

Versio 2: Karpalo-suklaakeksit

Tee muuten samalla lailla kuin pähkinäversiokin, mutta vaihda ranskanpastillien tilalle kuivattuja karpaloita (niitä ei tarvitse ihan noin paljoa). Käytä suklaana valkosuklaan lisäksi tummaa suklaata. Hasselpähkinärouheen tilalle voit vaihtaa mantelirouheen.

Juustoinen kukkakaalikeitto

Tulin vanhempieni luo, sillä olen pitkällä sairauslomalla eikä minulla ollut mitään muutakaan tekemistä. Täällä sitten rupesin katselemaan jääkaapin sisältöä laittaakseni vanhemmilleni jotain sapuskaa, kun tulevat töistä. Jääkaapissa ei ollut juuri mitään, mutta silti niin paljon siellä kuitenkin oli. Iso kukkakaali, paketti Koskenlaskijaa, valkosipulia ja sipulia. A'vot, niistähän saa oikein kunnon sopan aikaiseksi.

Tämmöisenä sateisena ja pimeänä syyspäivänä lämmin keitto on mitä parahinta ruokaa. Siihen kun vielä laittaa kylkeen kauraleipää, niin aijai, nannaa on. Olen tänä syksynä ollut tosi huono laittamaan ruokaa tai leipomaan. Ei oo ollu oikein ruokahalua sairauden takia eikä sitä myöten minkäänlaista motivaatiota laittaa ruokaakaan.

Olen tämän syksyn aikana hoikistunut noin kymmenen kilon verran eli noin kaksikymmentä voipakettia on minusta sulanut pois. Ihan vain kiinnittämällä huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Tämä mielessä tein nyt tämän juustoisen kukkakaalikeiton. Ei sitä aina voi syödä terveellisesti, eihän?

Pahoittelen, että kuvamateriaali jää tältä erää ottamatta. Sillä puhelimen kamera ei suostu yhteistyöhön eikä ole muutakaan kameraa nyt käytettävissä. Voitte varmaan kuitenkin kuvitella valkoisen, samettisen pehmeän ja ennen kaikkea juustoisen keiton.

Juustoinen kukkakaalikeitto

700 g kukkakaalia

1 sipuli

3 isoa kynttä valkosipulia

4 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

1 pkt Koskenlaskijaa

iso loraus ruoka- tai kuohukermaa

Silppua sipuli ja valkosipuli ja viskaa ne kuullottumaan kattilan pohjalle hetkeksi. Luonnollisesti käytin tässä öljyä apuna. Huuhdo ja paloittele kukkakaali pienemmiksi paloiksi ja heitä vielä nekin kattilaan. Kuullottele hetki.

Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Keitä kukkakaalit kypsiksi. Kuutioi Koskenlaskija ja laita ne kukkakaalien sekaan sulamaan. Soseuta sauvasekoittimella. Vielä loraus kermaa, kuumennus ja soppa on valmis. 

Enjoy.

Ananaskeikauskakku

Äidille on tänä iltana tulossa vieraita viikonlopuksi. Siksipä hän pyysikin minua tekemään kahvileivät, kun kerran täällä vanhempieni luona syyslomaa olen viettämässä. Eilen paistoin pullaa. Voi pojat, että paistoinkin. Tiikeripullaa ja kanelitäytepullaa. Mutta ei niistä sen enempää.

Mietittiin äidin kanssa jotain mehevää ja helppoa leivonnaista kahvileiväksi. Minä ehdotin keikauskakkua ja se oli äidinkin mieleen. Täytteeksi valikoituivat ananakset ja kirsikat, sillä ne ovat edullisia ja kauniita käyttää.

Keikauskakku siis tavallaan kootaan kakkuvuokaan nurinpäin. Päällikerros pohjalle ja taikina päälle. Paistoin jälkeen kakku keikautetaan ympäri ja pohjalle asetellut hedelmät näkyvät kauniisti kakun päällä. Eikä tämä ole edes vaikeaa.

Uunin kanssa oli vähän ongelmia, koska sen luukku fuskaa aika reilusti ja leivonnaisten ja ruoan kypsyminen on siinä aika epätasaista. Kakku kuitenkin kypsyi, ajallaan.

Ananaskeikauskakku

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle tai käytä mieluummin ihan perinteistä kakkuvuokaa. Irtopohjavuokaa käytettäessä kannattaa ottaa huomioon, että voi-sokeriseos saattaa valua sieltä pohjan ja reunojen välistä ulos. Voitele vuoan reunat.

50 g voita tai margariinia

1 dl fariinisokeria

Sulata voi ja sekoita fariinisokeri siihen. Kaada vuoan pohjalle ja levitä tasaisesti.

1 tlk ananasviipaleita

säilykekirsikoita

saksanpähkinärouhetta

Valuta ananakset ja kirsikat. Ota ananaksen säilykeliemi talteen. Asettele ananakset kauniisti vuoan pohjalle ja laita hyvin valutetut kirsikat rengaiden sisään ja väleihin. Käytä luovuutta. Ripottele vielä saksanpähkinärouhetta päälle. Tämä on siis kakun yläpuoli, kun kakku kypsänä keikautetaan ympäri.

Valmista taikina.

3 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl ananasmehua

150 g sulatettua voita tai margariinia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi niin, että vaahdon pinnalle jää lusikalla valuttaessa hetkeksi kuvio. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan vuorotellen ananasmehun ja rasvan kanssa. Älä vatkaa enää tässä vaiheessa, vaan nostele taikinaa esimerkiksi nuolijalla. Sekoita hyvin niin, että taikina on tasainen ja kaikki aineet ovat varmasti sekaisin. 

 Vinkki! Kun lisäät jauhot ja nesteet, lisää aina nesteitä ensin ja sitten vasta jauhoja. Näin saat helpommin tasaisen taikinan ja kaikki aineet sekoittuvat paremmin keskenään.

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa 45-50 minuuttia tai kunnes kakku tikulla koittaen tuntuu kypsältä (tikkuun ei tartu enää mitään).

Anna kakun olla hetki vuo'assa ennen kuin keikautat kakun tarjoiluastialle. Irrota vuoka ja leivinpaperi varovasti.

Kakku on mehevää ja varmasti makoisaa. Kauniskin vielä. Kakun voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, sillä se vain mehevöityy odottaessaan. Jos siis malttaa odotella seuraavaan päivään. Kakun kylkeen voi helposti vatkata kermavaahdon tai vaniljakastikkeen. Jäätelökin on kakun kanssa hyvää. Tai sitten voi herkutella sen ihan pelkilteen viimeistä murua myöten.

Jogurttiletut

No pitihän se saada vielä jottain hyvvää tähän illan ratoksi. Jääkaapista löytyi jogurttia, josta pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon ennen kuin menee pilalle. Siispä lettuja tänään. Aika ison taikinan nyt tein. Pikkusen liikaa yhden ihmisen taloudessa, mutta eiköhän nuo viimeistään huomenna mene loputkin.

Jogurtti antaa kivan happamamman maun lettuihin ja niistä tulee jotenkin täyteläisempiä. Fariinisokeri antaa kivaa makua myös. Taikinan turvotus on tärkeä vaihe, sillä paisto on paljon helpompaa, kun taikina on hyvin turvonnut.

Eikun vaan lättysunnuntaita sitten vaan!

Jogurttilettuset

3 kananmunaa

2 dl maustamatonta jogurttia

3 dl maitoa

3 tl öljyä

½ dl fariinisokeria

0,3 dl sokeria

1 ½ dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

½ tl suolaa

Riko munien rakenne, sekoita joukkoon sokerit ja kosteat aineet. Yhdistä toisessa kulhossa kuivat aineet. Sekoita kaikki yhteen. Anna turvota puolisen tuntia.

Kaada ohuelti taikinaa paistinpannulle (käytä rasvana voita). Paista kauniin ruskeaksi molemmin puolin. Letut turpoaa hieman, joten pidä letut ohuena.

Nauti vaikka mansikkahillon ja marjojen kanssa.

Karjalanpiirakat (VL/V)

Eilen rupesi ihan hirveästi tekemään mieli karjalanpiirakoita. Oli jo aika myöhä ilta, joten siltä istumalta en hommaan ruvennut, vaan päätin heti ensitöikseni tänä aamuna paistaa pienen satsin. Onhan ne piirakat ihan tosi hyvä leivonnainen. En oikeestaan tiedä, mikä ois sen parempaa. Tuoreet, lämpimät piirakat, oj nam.

Tästä annoksesta tulee jotakuinkin 25 piirakkaa, riippuen tietysti minkä kokoisia tekee. Minä teen semmoisia aika pieniä, en nyt ihan sulhaspiirakoita, vaan vähän isompia. Jotkut tekee isoja, jotkut pieniä. Jokainen mallillaan.

Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut oppia tämän leivonnaisen teon jo lapsuudessa. Kotona paistettiin piirakoita muutaman kerran vuodessa, lähinnä jouluna ja juhannuksena, mutta niitä paistettiin aina kerralla sitäkin enemmän, joten rypytystä on tullu harjoiteltua ihan hyvin. Oikeestaan haastavintahan tässä hommassa on puuron keitto ja se, ettei polta puuroa pohjaan. Siinä saakin olla tarkkana. Tällä kertaa en ihme kyllä saanut kattilan pohjaa ruskeaksi.

Eli aloitetaanpa.

Karjalanpiirakat

(25 kpl)

Puurotäyte

5 dl vettä

30 g vähälaktoosista voita/maidotonta margariinia

2 dl puuroriisiä

8-10 dl vähälaktoosista täysmaitoa/kasvimaitoa

2 tl suolaa

Kiehauta vesi ja voi kattilassa (suosittelen pinnoitettua kattilaa tähän hommaan). Lisää riisit ja anna kiehua, kunnes neste on imeytynyt riiseihin. Lisää maitoa vähän kerrallaan ja anna kiehahtaa aina lisäysten välissä. Maidon määrää voi säädellä, mutta älä tee liian löysää puuroa. Muista, että puuro paksuuntuu jäähtyessään. Mausta suolalla ja tarkista maku. Karjalaisittain suolaa saa olla aika reilusti. Jäähdytä hyvin.

Kuoritaikina

2 dl kylmää vettä

1 ½ tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

n. 2 dl vehnäjauhoja

Sekoita suolalla maustettuun veteen jauhot ja vaivaa kiinteäksi palloksi. Oikean vahvuinen taikina ei enää tartu sormiin. Katso sopiva jauhojen määrä, ihan välttämättä et kaikkia jauhoja tarvitse. Kiepsauta taikinapallo muoviin ja anna levätä puuron jäähtymisen ajan.

Sitten taikina ajellaan kuoriksi. Aloita kaulaamalla taikina ohueksi levyksi (3 mm) hyvin ruisjauhotetulla pöydällä. Ota pienellä (6-7 cm) rengasmuotilla tai vaikkapa juomalasilla pieniä kakkaroita ja laita ne muovin alle. Ripottele ruisjauhoja väliin, jos pinoat niitä päällekkäin. Seuraavaksi ajellaan kakkaroista ohuet kuoret. Piirakkapulikka on tässä paras työväline, koska sillä saa kuoren hyvin pyörimään pöydällä. Jälleen on tärkeää pöydän jauhotus, ettei kuoritaikina tartu pöytään ja niin ollen kuoret repeile. Ajele kerrallaan kolme kuorta (etteivät kuivu) ja levitä niille 1 rkl puuroa, jonka tasoittelet vaikka veteen kastetulla veitsellä. Jätä reunoille tilaa, että saat käännettyä piirakaksi.

Sitten päästään rypyttämään. Tämä onkin hauskin osa. Käännä sivut puuron päälle. Rypytä etusormilla "tökkimällä" kuori kiinni niin, että keskelle jää näkymään puuroa.

Aseta piirakat ruisjauhotetulle pellille. Leivinpaperia ei kannata käyttää, sillä se syttyy herkästi palamaan kuumassa uunissa. Piirakat voi asetella ihan kylki kylkeen, koska ne eivät kohoa uunissa.

Paista 275 asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia tai kunnes ovat kypsän näköisiä. Aika vaihtelee vähän uunin tehosta riippuen.

Upota piirakat heti paiston jälkeen voi-maitoseokseen (50 g voita/ 2 dl maitoa) ja pinoa piirakat esimerkiksi uunivuokaan. Peitä liinalla, että piirakat vähän pehmenee. Tai sitten syö rapsakkana ja kuumana. Munavoi kuuluu olennaisesti piirakoihin, joten jos sellaisesta tykkää, niin sen kanssa näitä syödään.

Jos haluat pakastaa piirakoita, suosittelen jättämään voitelun pois ja pakastamaan piirakat sellaisenaan. Sulatuksen jälkeen voi sitten sutia voisulalla. Raakapakastuskin onnistuu, jos pakastimessa on tilaa. Tällöin tee piirakat paistoa vaille valmiiksi ja laita pellillä (tai jonkin levyn päällä) pakastimeen. Kun piirakat ovat pakastuneet, ne voi vaikka pussittaa. Raakapakastetut piirakat paistetaan jäisinä 275 asteessa, kunnes ovat kypsiä.

Piirakat onnistuvat myös vegaanisena/maidottomana, kun käyttää jotain kasvimaitoa lehmänmaidon sijaan ja margariinia voin sijaan. Joskus olen tehnyt riisimaidosta ihan perinteisellä tavalla, siitä tuli aika hyviä. Toiset tekee puuron ensin veteen ja lisää sitten kaura-/soijakerman puuronkeiton loppuvaiheessa. Kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä.

Kukkakaali-porkkanasosekeitto (V)

Mikäpä ois sen parempaa kylmänä syyspäivänä kuin lämmin keitto. Nyt on menossa "syö kaapit tyhjäksi"-viikko, joten kaappien nurkat kolutaan ennen kuin mennään kauppaan. Jääkaapin vihanneslokerosta löytyi nahistuneita porkkanoita, peruna, kukkakaali ja sipulia. Niistäpä sitten keittoa vääntämään. Keitosta tuli tällä kertaa jopa vegaaninen, sillä jääkaappiin oli jääny lojumaan myös kaurakermapurkki. Jotta en minä ihan vannoutunut lihaani vielä olekaan ;)

Kukkakaali-porkkanasosekeitto

1 peruna

1 sipuli

5 porkkanaa

1 pieni kukkakaali

1 kasvisliemikuutio

7 dl vettä

loraus kaurakermaa

mustapippuria

(suolaa)

Kuori ja paloittele peruna, sipuli ja porkkanat. Kuullota hetki kattilan pohjalla öljyssä. Heitä vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan ja anna kasvisten kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää paloiteltu kukkakaali (kukkakaalien ei tarvitse peittyä veteen, sillä ne höyryttyvät kyllä kypsiksi) ja anna kiehua, kunnes perunat ja porkkanat ovat täysin kypsiä. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Lisää keitinvettä niin, että saat haluamasi paksuuden keittoon. Lisää vielä kaurakerma ja mausta mieleiseksesi. Kiehauta.

Tarjoa esimerkiksi paahdettujen auringonkukansiemenien kanssa (tai jos vegaanisuus ei ole ehto, niin vaikka raejuusto sopii hyvin tämän keiton kanssa).

Vatruskat

Tänään koulussa yksi porukka teki vatruskoita. No, minähän siitä intouduin ja päätin kotona tehdä kanssa. Siispä tsekkasin kaapista mitä löytyy ja paistopuuhiin. Tällä kertaa tein perunataikinan ihan sellaisesta valmiista muusijauheesta. Mummon muusia tais tällä kertaa olla. Olin laiska enkä jaksanut lähteä kaupasta perunoita kantamaan, joten valmismuusilla mentiin tällä kertaa. Eipä sillä, ihan hyviä tuli näistäkin.

Vatruskat ovat perinteinen pohjoiskarjalainen leivonnainen. Itseasiassa taitavat alunperin olla ilomantsilaisia, mistä sitten ovat levinneet pitkin Pohjois-Karjalaa. Muistan, kun mummolassa oli näitä silloin, kun oltiin pieniä. Lapsuuden makuja siis. Perinteisesti taikina tehdään kuorineen keitetystä, lämpimänä kuoritusta ja jauhetusta perunasta, kananmunasta ja vehnäjauhosta. Minä tosiaan vähän oioin tänään. Täytteenä on ihan vain keitetty puuroriisi. Vatruskat ovat suht nopeita tehdä eivätkä ollenkaan isotöisiä, vaikka siltä saattaakin äkkiseltään tuntua. Taikina on nopea sekoittaa, jahka vain perunat ovat kypsät ja täyteriisikin kiehuu siinä samalla. Valmiit vatruskat voidellaan voisulalla ja nautitaan munavoin kanssa. Nannaa.

Vatruskat

30 kpl

2 pss perunamuusiaineksia (esim. Mummon muusi)

5 dl vettä

voita

Kiehauta vesi ja vatkaa muusiainekset joukkoon. Lisää voi ja anna tasaantua ja jäähtyä.

***

2 dl puuroriisiä

5 dl vettä

suolaa

25 g voita

Keitä puuroriisi kypsäksi, mausta voilla ja jäähdytä.

***

Ota sitten perunamuusi ja sekoita siihen

2 kananmunaa

1-2 dl vehnäjauhoja (niin, että taikina on helppo käsitellä)

1 tl suolaa

***

Kaada taikina hyvin jauhotetulle pöydälle, jaa kahtia ja muotoile tangoiksi. Jaa tangot 15 palaan kumpainenkin. Läpyttele jauhotetuin käsin kakkaroiksi, noin 3 mm paksuisiksi.

Lusikoi noin 1 rkl riisitäytettä kakkaran toiselle reunalle, taita puolikuuksi ja painele reunat napakasti kiinni. Nosta pellille leivinpaperin päälle.

Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes vatruskoiden pinta on rusehtavan täplikäs.

Voitele voisulalla.

***

Nauti munavoin kanssa.

Gluteeniton hedelmätäytekakku (G, VL)

Huomentapäivää! Tänään juhlitaan 94-vuotiasta isoäitiäni, joten minulla oli suuri ilo ja kunnia tehdä kahville kakku. Perinteinen täytekakku oli tilauksessa, joten semmoinenpa sitten tuli. Tällä kertaa kakkuun päätyi hedelmiä, ainaisen mustikan sijaan.

Gluteeniton hedelmätäytekakku

Pohja:

305 g kananmunaa

214 g sokeria

214 g perunajauhoa

(1 tl leivinjauhetta)

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Siivilöi perunajauhot (ja leivinjauhe) joukkoon ja nostele nuolijalla sekaisin.

Kaada taikina irtopohjavuokaan (halkaisija 24 cm), jonka pohjalle olet pingottanut leivinpaperin ja jonka reunat olet voidellut ja leivittänyt gluteenittomilla korppujauhoilla.

Paita 175 asteessa 40-50 minuuttia tai kunnes tikulla kokeillessa, mitään ei tartu enää tikkuun. Peitä kakku leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta alkaa tummua liikaa. Kumoa kakku paiston jälkeen ritilän päälle. Anna jäähtyä.

Pohja kannattaa paistaa jo täyttöä edeltävänä päivänä, niin sitä on helpompi käsitellä.

***

Täyttäminen:

1 tlk säilykeaprikoosia

1 pss vaniljakastikeaineksia (esim. Blå Band)

2 ½ dl maitoa

2 dl Flora Vispiä

2 kiiviä

Halkaise kakkupohja kolmeen osaan. Ole varovainen, sillä perunajauhoista tehty pohja on hauraampi kuin vehnäjauhoista tehty.

Valuta ja soseuta aprikoosit (ota liemi talteen kostutusta varten!). Kuori ja viipaloi kiivit.

Valmista vaniljakreemi vatkaamalla vaniljakastikeainekset maitoon ja anna paksuuntua jääkaapissa hetken (n. 10 min).

Vatkaa Flora Vispi kuohkeaksi vaahdoksi, mausta halutessasi sokerilla.

Nosta päällimmäinen pohjalevy kelmulla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 

Kostuta vedellä laimennetulla aprikoosiliemellä huolellisesti. 

Levitä aprikoosisosetta reilusti pohjalle, jonka jälkeen levitä kermavaahtoa reilusti soseen päälle.

Nosta keskimmäinen pohjalevy vuokaan. Kostuta taas huolellisesti.

Levitä vaniljakreemi pohjan päälle. Asettele kiiviviipaleet tasaisesti kreemin päälle. Levitä taas loput kermavaahdosta kiivien päälle.

Nosta pohjalevy kakun päälle. Kostuta (mutta älä niin reilusti).

Kelmuta kakku ja nosta vuoka jääkaappiin yön yli.

***

Koristelu:

2 dl Flora Vispiä

Säilykepersikoita

Kiiviä

Säilykemandariineja

Viinirypäleitä

Säilykekirsikoita

Hyytelösokeria

Vatkaa Vispi kuohkeaksi vaahdoksi.

Valuta ja viipaloi hedelmät sopiviksi.

Kumoa kakku vuoasta tarjoilualustalle.

Levitä kermaa koko kakun päälle ja tasoita lastalla.

Pursota tai lapa lusikalla kasa kermaa keskelle kakkua.

Ryhdy asettelemaan hedelmiä mielesi mukaan. Kermakeon päältä on helppo aloittaa esimerkiksi persikkaviipaleilla tekemään spiraalia. Keon ansiosta kakkuun saa kokoa ja näköä. Asettele hedelmät koko kakun päälle, mutta jätä reunoille tilaa pursotuksia varten.

Valmista sitten kiille hyytelösokerista pakkauksen ohjeen mukaan. Levitä jäähtynyt kiille hedelmien päälle.

Pursotukseen tarvitset noin 4-5 dl kermaa. Itse käytin tässäkin Flora Vispiä, jonka sekaan heitin Blå Bandin vanhanajan vaniljakastikeainesta. Suhde tässä on 1 rkl/2,5 dl.

Pursota mielesi mukaan.

Minä ripottelin vielä pursotusten päälle hieman mantelirouhetta.

Osoite muuttuu ja samalla ilmekin

Blogin oli aika taas uudistua. Osoite muuttui blogin nimen mukaiseksi ja uusi osoite on nyt kitinkeittio.blogspot.fi. Samalla vaivalla uudistin blogin ulkoasuakin, sillä johan se entinen alkoi tympimään pikkuhiljaa. Näillä mennään nyt taas eteenpäin.

Vegaanisuus on valitettavasti jäänyt aika vähille viime aikoina. Olen syönyt lihaa ihan entisenlailla taas enkä ole varonut maitoa tai muniakaan. Olen siis puhdas sekaani taas. Välillä kyllä laitan vegaanisia ruokia ja leivonnaisia, mutta vähemmälle on nyt jäänyt. Siksipä oli aika luopua wannabevegaanin nimikkeestä. Vaikka aikamoinen wannabe tässä olenkin.

Jatkan kokkailua ja leivontaa uuden ilmeen alla. Lupaan, että yritän olla taas aktiivisempi täällä. Eipä miulla muuta. Kiitti moi.


Kiti

Gluteenittomat liha-riisipasteijat (G)

Isäni tilasi minulta viikonlopuksi äitinsä syntymäpäiville jotain kahvileipää. Pyyntönä oli jotain suolaista ja jotain makeaa. Lisähaasteena tuli tällä kertaa gluteenittomuus, isoäidillä kun on sellainen ruokavalio nykyään. No, minähän sitten miettimään, että mitäs sitä nyt sitten sellaista, että maistuisi niin lapsille kuin aikuisillekin. Mietin kaikenlaisia erilaisia piirakoita, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään pasteijoita, koska pakastimessa sattui olemaan valmista liha-riisitäytettä.

Haasteena oli siis tosiaan tuo gluteenittomuus. Minä olen harrastanut gluteenitonta leivontaa suhteellisen vähän. Oisinkohan pari täytekakkua tehnyt. Päätin kuitenkin olla rohkea ja lähteä kokeilemaan gluteenitonta rahka-voitaikinaa. Käytössä oli lähikaupasta löytynyttä Semperin Fin Mix -jauhoseosta, joten silläpä sitten kokeilemaan. Nuo mainitsemani täytekakut oon muistaakseni tehnyt ihan vain perunajauholla, joten nyt ensimmäistä kertaa käytin näitä jauhoseoksia. Yllätyin niiden helppokäyttöisyydestä ja siitä, miten hyväntuntuisen taikinan niillä saa aikaiseksi. Rahka-voitaikinasta tuli parempi kuin vehnäjauhoista.

Aikaa en tähän projektiin saanut menemään kuin puolitoista tuntia, johon on laskettu myös se aika, jonka korjasin yleiskonetta (tarviin niin uuden yleiskoneen). Eli helppoa ja nopeaa oli tämä, tosin aika pienen määrän tällä kertaa tein. Mutta eiköhän nuo yhden kahvituksen kestä. Pakastin pasteijat, sillä kahvittelut ovat vasta sunnuntaina. En uskaltanut jättää tätä projektia lauantaille, jos vaikka oisi pahasti epäonnistunut ja mennyt ihan pipariksi suunnitelmat.

Mutta siis, tässä gluteeniton ohje pasteijoihin.

Gluteenittomat liha-riisipasteijat

(30 kpl)

Tee ensin taikina:

250 g voita

250 g maitorahkaa

5 dl valmista gluteenitonta jauhoseosta (minä käytin Semperin hienoa jauhoa)

Tee näin:

Pehmitä voi mikrossa varovasti. Sekoita maitorahka voin joukkoon. Lisää jauhot ja vaivaa taikina kiinteäksi. Kiedo taikina kelmuun ja laita jääkaappiin kovettumaan vähintään 15 minuutiksi.

Sitten täyte:

150 g jauhelihaa

1 dl puuroriisiä

1 kananmuna

½-1 sipuli

suolaa

mausteita maun mukaan

Kananmunaa voiteluun

Tee näin:

Ruskista jauheliha, keitä riisi kypsäksi. Hienonna sipuli ja kuullota pannulla. Sekoita täytteen ainekset yhteen. Huom! Täytteen täytyy olla jäähtynyttä ennen pasteijoiden täyttämistä.

Sitten muotoiluun:

Kaulaa taikina 3 mm paksuiseksi levyksi. Ota esimerkiksi juomalasilla tai rengasmuotilla (halkaisija noin 7 cm) pyöreitä läkkäröitä. Laita läkkäröille 1 tl täytettä, sivele reuna vedellä ja yhdistä pasteijoiksi. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Voitele kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Venezuelalaiset maissipannukakut (V)

Terve. Tänään oli sitten Chocochilin innoittamana vuorossa lauantaibrunssi maissipannukakkujen kera. Tuli kyllä tosi hyviä ja resepti taitaa jäädä minun vakkareihini. Juuri sopivan kevyttä brunssiksi. Ja se avokado-mantelitahna, voi jehna, miten hyvää.

Nyt kaikki Chocochilin kautta kauppaan pakastemaissiostoksille ja kokeilemaan tätä hurmaavaa reseptiä.

Lauantainjatkoja sinne vaan! Katotaan milloin taas kokkaillaan.

Piimärieska kauralla

Äitini kertoi tuossa yksi päivä tehneensä kaura-piimärieskaa. Minun rupesi heti tekemään mieli sellaista kanssa, mutta koska kaapissa ei juuri silloin ollut piimää, se sitten unohtui. Tänään kuitenkin kaupassa tutkaillessani maitohyllyä, silmäni osuivat piimäpurkkiin ja tajusin, että nythän sitä on tehtävä sitä rieskaa. Piimäpurkki siis hyppäsi ostoskoriini ja minä aloin heti suunnittelemaan viikonlopun ruokalistaa. Koska tänään jo paistoin sitä pataleipää, josta edellisessä postauksessani kerroin, en ensin meinannut ruveta rieskanpaistoon juuri tänään. Mutta sitten kuitenkin, pakkohan sitä oli heti saada :D Tänään sitten mutustelen päivälliseksi ihan vain piimärieskaa ja tekaisen ehkä jonkun smoothien. Eiköhän se silläin mene yksi ilta.

Piimärieskat on helppoja ja nopeita tehdä. Tämä rieska syntyi kaurapuurosta ja piimästä tällä kertaa. Keittelin mikrossa pikaisesti pienen määrän puuroa ja sotkin siihen muut aineet. Pellille leivinpaperin päälle ja paisto kuumassa uunissa. Helppoa, eikö totta?

Tästä määrästä tulee yksi pellillinen, joka riittää minulle yhden hengen taloudessa vallan hyvin. Helposti tätä saa tehtyä enemmänkin kerralla, joten tuplailkaa ja triplailkaa ohjetta, jos on isompi määrä syöjiä paikalla.

Piimärieska kauralla

1 dl kaurahiutaleita

2 dl maitoa

1 ½ dl piimää

2 kananmunaa

1 tl suolaa

4 dl hiivaleipäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

Kuumenna kaurahiutaleita ja maitoa mikrossa noin kuusi minuuttia. Sekoita välillä. Lisää puuron joukkoon piimä, munat ja suola, ja sekoita. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, ja lisää taikinaan nopeasti sekoittaen.

Länttäse taikina pellille leivinpaperin päälle ja levitä jauhotetuin käsin tai vaikka nuolijalla (taikina on aika löysää, joten silläkin onnistuu). Pistele haarukalla. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.

Nautiskele voin ja vaikka keitetyn kananmunan kanssa.

Pataleipä (V, Ma, Mu)

Uunipata on lojunut kaapissa käyttämättömänä jo jonkin aikaa. Ei ole tullut tehtyä pataruokia aikoihin. Nytpä nostinkin sen kaapista pölyttymästä ja päätin keksiä sille käyttöä. Koska tänään on keittopäivä, ajattelin tuoreen leivän sopivan hyvin päivän ohjelmaan.

Pataleipä on hyvä ja helppo leivonnainen. Se tosin vaatii pitkän nostatusajan, 12-22 tuntia, mutta se odotus kannattaa. Tämä ohje on aika perusohje, johon lisäsin vähän siemeniä tuomaan lisää suutuntumaa.

Pataleipä

4 dl vehnäjauhoja

3 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl kuivahiivaa

2 tl suolaa

0,25 dl auringonkukansiemeniä

0,25 dl pellavansiemenrouhetta

3 ½-4 dl 42-asteista vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää lämmin vesi ja sekoita tasaiseksi. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa. Nostata huoneenlämmössä tuorekelmun alla 12-22 tuntia. Mitä kauemmin kohotat, sitä enemmän leipään tulee makua.

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen ja kannellinen uunipata (2-3 l) kylmään uuniin kuumenemaan siksi aikaa, kun taikina nousee.

Kippaa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja muotoile pyöreäksi. Älä taaskaan vaivaa taikinaa! Nostata vielä puoli tuntia leivinliinan alla.

Nosta kuuma uunipata uunista, avaa kansi ja laita leipä pataan. Tee muutama viilto leivän pintaan ja ripottele vehnäjauhoja leivän päälle. Näin saat kauniin leivän. Kansi kiinni ja pata uuniin 30 minuutiksi. Sitten kansi pois ja vielä 15 minuutin paisto saadaksesi oikein rapsakan pinnan leipään.

Kippaa leipä pöydälle. Sen pitäisi irrota helposti padasta, mutta jos epäilyttää voi padan öljytä kevyesti ennen leivän sinne laittoa. Älä peitä kuumaa leipää leivinliinalla, ettei kuoren rapeus kärsi. Anna jäähtyä hieman, siivuta ja herkuttele voin kera. Nam!

Croissantit

Croissantit

(30 kpl)

250 g kylmää vettä

250 g kylmää maitoa

tai

500 g kylmää vettä

50 g maitojauhetta

50 g tuorehiivaa

15 g (n. 3 tl) suolaa

25 g (n. 2 rkl) sokeria

50 g pehmeää voita

100 g (n. 2) kananmunaa

1000 g (n. 15 dl) vehnäjauhoja

Kaulaukseen:

600 g voita

1. Liuota hiiva kylmään nesteeseen. Mittaa kaikki aineet kylmän nesteen joukkoon ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Vältä sitkon muodostumista. Kaada taikina esimerkiksi leikkuulaudalle, peitä muovilla ja nosta se hetkeksi jääkaappiin lepäämään.

2. Muotoile huoneenlämpöisestä voista neliö (n. 2 cm paksuinen) leivinpaperille.

3. Kaulaa taikina hieman voineliötä suuremmaksi neliöksi. Kippaa voineliö taikinalevyn päälle kulmittain.

4. Sulje voi taikinan sisään ikäänkuin kirjekuoreksi. Painele taikina hyvin kiinni voihin.

5. Kaulaa noin 2 cm paksuiseksi pitkäksi levyksi. Taita levy kolminkerroin yhdesti ja nosta muovilla peitettynä jääkaappiin lepäämään 30 minuutiksi.

6. Kaulaa taas pitkäksi levyksi niin, että avonaiset sivut ovat itseesi päin. Taita nelinkertaiseksi kuvan osoittamalla tavalla ja nosta jääkaappiin lepäämään muovilla peitettynä 60 minuutiksi.

7. Kaulaa taikina varovasti noin 3 mm paksuiseksi levyksi. Leikkele esimerkiksi terävällä veitsellä tai taikinapyörällä 30 kolmioksi.


8. Venytä kolmiota hieman ja rullaa leveämmästä päästä lähtien croissantiksi. Pyri saamaan aikaiseksi mahdollisimman monta kerrosta, että croissantista tulee lehtevä.

9. Nosta croissantit pellille leivinpaperin päälle ja nostata lämpimässä ja vedottomassa paikassa 30 minuuttia.



10. Paista 210 asteessa noin 18-20 minuuttia.

leipuriksi

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Kyllä, olen leiponut ja laittanut ruokaa tässä välilläkin, mutten jostain syystä ole tätä blogiani ehtinyt (tai jaksanut) päivittää. Minulla on kuitenkin uusia kuulumisia, jotka jaan nyt tässä teidän kanssanne.

Nimittäin. Aloitin vihdoin ja viimein kauan haaveilemani leipuri-kondiittorin opinnot Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Joensuussa. Olen innoissani, kun pääsen toteuttamaan intohimoani ihan ammattimielessä. Elokuun puolesta välistä asti olen vääntänyt erilaisia tuotteita koulun leipomossa ja ai että kun olen nauttinut! Olen todellakin oikealla alalla, sen huomaa jo nyt näiden kolmen viikon jälkeen.

Ollaan leivottu koulussa paljon pullaa, sämpylää, leipää, rasvataikinoita ja vaikka mitä. On kivaa oppia uusia asioita vanhan tiedon kaveriksi. Ja täytyypä sanoa, etten ole koulussa saanut tarpeekseni leipomisesta, vaan leivon viikonloppuisin kotona vielä lisää. Tänäänkin syntyy croissantteja, joita kokeilen nyt ensimmäistä kertaa käsityönä (nyt en muistanut kuvata työvaiheita, joten seuraavalla kerralla, kun teen, laitan sitten sellaisen ihan oikean reseptin ja kuvituksen). Koulussahan meillä on kaulauskoneet ja vempeleet, joilla taikina kaulataan, mutta onnistuupahan tuo kotioloissakin ihan perinteisellä kaulimella. Juuri tällä hetkellä minulla on taikina jääkaapissa lepäämässä ja pian pääsen kaulimaan taikinan auki ja kierittelemään croissantteja.

Minun on tarkoitus valmistua keväällä 2017 eli opintojeni suunniteltu pituus on kaksi vuotta, koska minulla on aiempia tutkintoja. Opiskelen ihan nuorisopuolella, joten luokkakaverini ovat sen 16 vuotta nuorempia, mutta hyvin on tultu toimeen nuorten kanssa. Onhan ne vähän eri maailmat, jossa eletään, lapsiahan he vielä ovat, mutta jotenkin sitä vain sopeutuu kaikkeen, kun on motivaatiota.

Tämä vuosi harjoitellaan ihan perusleivontaa. Uusia tuotteita tulee joka päivä ja pikkuhiljaa mennään aina astetta vaikeampaan. Konditoriaopinnot tulevat sitten ensi vuonna. Se onkin jännää. Meillä on konditoriaopettajana yksi alansa huipuista, joten ainakin hyvää opetusta luulisi saavansa. Odotan innolla kakkujen ja muiden konditoriatuotteiden vääntämistä, mutta ensin täytyy opetella tämä pullanleivonta.

Ensi keväänä sitten lähdetään kentälle työssä oppimaan. Sitäkin odottelen jo innolla, että pääsee ihan oikeaan leipomoon töihin. Hyvässä lykyssä sitä saa alan töitä jo ensi kesäksi. Alalla on kuitenkin aina töitä, sillä kyllähän ihmiset pullansa ja leipänsä tarvitsee. Joensuussa on paljon leipomoita, joten ehkäpä sitä työllistyy sitten valmistuttua ihan tänne kotikaupunkiin. On jännää päästä tutustumaan oikeaan leipomoon. Onhan meillä koulullakin sellainen keskisuuri leipomo, mutta siellä tehdään aika paljon käsitöitä tiettyjen koneiden puuttuessa. Leipomoissa sitten onkin paljon enemmän automatiikkaa pelissä mukana. Odotan siis ensi kevättä ihan toden teolla.

Koulussa me tehdään kaikki tuotteet joko myyntiin tai tilaustyönä. Meillä on koululla oma kahvila ja myymälä, joissa tuotteita on myynnissä. Välillä päästään maistelemaan hukkapaloja, mutta pääosin kaikki tuotteet menevät siis asiakkaille. Työssä käytettävät reseptit ovat semmoisia pomminvarmoja, että jos raaka-aineiden mittaamisessa tai käsittelyssä ei tapahdu virheitä, tuotteet ovat tasalaatuisia. Siispä asiakas saa aina hyvän tuotteen käteensä. Myymälän hintataso on naurettavan edullinen. Kannattaa siis suosia koulujen myymälöitä, jos haluaa edullista ja hyvää leivonnaista. Vinkki vinkki.

Innoissani olen tästä uudesta elämänvaiheesta. Minäkin vanhoilla päivilläni vielä päätin hankkia uuden ammatin ja mikäpä sen parempaa kuin tehdä harrastuksesta ammatti. Pääsee toteuttamaan itseään ja vaikka leipomotyöskentely on fyysisesti aika raskasta, olen nauttinut täysin rinnoin työstä. Ehkäpä minusta todellakin tulee leipuri-kondiittori, hih!

Lehtikaalisämpylät (V, L)

Äiti toi mukanaan kyläillessään nipun lehtikaalia, omasta maasta tietenkin. Olen niin kyllästynyt smoothieihin ja lehtikaalisipseihin, että piti keksiä niistä jotain muuta. Koska leipä oli lopussa ja kaapissa useampi pussinpohjallinen jauhoja, ajattelin paistaa sämpylöitä. Niihinhän saa kivasti tungettua myös lehtikaalia.

En taaskaan mittaillut jauhojen määrää, joten ohje perustuu arvioihin ja mututuntumaan. Puolen litran taikinan jaksaa helposti paistaa jopa minun hitaalla uunillani. Eikä kyllä, ei näin yksin eläessä jaksa loputtomiin samaa herkkua syödä eikä ennätäkään ennen kuin menevät pahaksi. Pakastintilakin kun on rajallinen.

Lehtikaalisämpylät

24 kpl

5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

70 g lehtikaalia silputtuna

½ dl öljyä

2 dl ruisjauhoja

2 dl hiivaleipäjauhoja

5-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja sokeri reilusti kädenlämpöistä lämpimämpään veteen. Alusta jauhot vähitellen taikinaan. Lisää silputtu lehtikaali taikinaan. Lisää öljy jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa.

Anna taikinan levätä liinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin puoli tuntia. Leivo sämpylöiksi ja anna taas kohota 15 minuuttia.

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Paahdetut kaneli-sokerikikherneet (V)

Koska kaapissa pyöri purkin pohjat kikherneitä, oli niistä kehiteltävä jotain. Aikani tutkailin internetin ihmeellistä maailmaa ja viimein löysin jotain mielenkiintoista Chocochilin blogista. Nimittäin paahdetut kaneli-sokerikikherneet! Minä muokkasin ohjetta hieman oman kaappini sisällön mukaiseksi, hyvää tuli näinkin.

Kikherneet taipuvat kyllä makeaankin muotoon. Johan aqua fabasta eli kikherneiden liemestä tehdään marenkejakin (jotka muuten on ihan älyttömän hyviä). Mikseipä siis itse hernettäkin voisi makeuttaa? Siispä itse asiaan.

Paahdetut kaneli-sokerikikherneet

1 dl kuivia kikherneitä (3 dl keitettyjä)

1 rkl kookosöljyä

2 rkl ruokosokeria

½ tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

Liota ja keitä kikherneet pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada valutetut herneet talouspaperille ja kuivaa huolellisesti. Siirrä kikherneet leivinpaperille, uunipellille. Paahda 200 asteessa 15 minuuttia.

Ota pelti pois uunista. Lisää pellille öljy ja sekoita huolellisesti. Lisää mausteet ja sekoita taas huolellisesti. Laita pelti takaisin uuniin ja paahda vielä 15 minuuttia.

Sammuta uuni, jätä uuninluukku raolleen ja jätä kikherneet vielä uuniin 15 minuutiksi. Jäähdytä hyvin ja nauti heti tai säilö kannelliseen purkkiin.

Muista tarkkailla kikherneitä niin paahtamisen aikana kuin uunin sammuttamisen jälkeenkin. Sokeri palaa herkästi eikä palanut sokeri maistu todellakaan hyvältä kikherneen pinnalla.

Kesäinen kasvissosekeitto (V)

Pahoitteluni pitkään jatkuneesta hiljaisuudestani. Uskokaa tai älkää, olen kyllä laittanut ruokaa tässä kuluneen kuukauden aikana, mutten jostain syystä ole saanut aikaiseksi postata mitään.

Kesä on tullut ja sosekeitot sen mukana. Olen parhaillaan mökkeilemässä ja täällä ruoat on kiva tehdä helposti, kun mökkikeittiö on vähän mitä on. Tänään keitinkin jääkaapista löytyneistä kasviksista oikein kunnon keiton. Parhaat päivänsä nähneet kukkakaali, parsakaali ja perunat päätyivät kattilaan. Sekaan vielä vähän sipulia ja a'vot. Kuvaa en tähän nyt saa, kun ei oo oikeita piuhoja mukana täällä mökillä.

Kasvissosekeitto

1 pieni kukkakaali

1 pieni parsakaali

1 sipuli

4 perunaa

suolaa

2 ½ dl kaurakermaa

Kuori, pese ja paloittele kasvikset kattilaan. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Keitä kasvikset kypsiksi ja kaada vesi pois. Jätä vähän keitinlientä pohjalle.

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kaurakerma. Mausta suolalla.

Vegaanista sekaaniksi

Kyllä vaan, olen jo parin viikon ajan harjoitellut taas sekasyöjän roolia. Tuli jotenkin vain sellainen olo, ettei veganismi sittenkään ole minun juttuni, vaikka vegaanina kovin viihdyinkin. Tie vegaanista sekaaniksi on alkanut.

Vegaanius oli kyllä ihan uskomattoman helppoa ja ennen kaikkea herkullista. Ruoanlaitto oli mukavaa, kun päivittäin kohtasi uusia haasteita keittiössä. Sekaanin keittiö ei ole läheskään yhtä jännä kuin vegaanin. Silti oli aika palata takaisin vanhaan, tai ainakin melkein.

Edelleen korvaan osan lihasta pavuilla, soijatuotteilla ja niin edelleen. Lehmänmaitoa minulla on kyllä kaapissani, mutta se on lähinnä kahvivieraita varten. Kananmunia en mielelläni kaapissani pidä, ne vain tuntuvat niin ällöttäviltä nykyään. Tällä hetkellä niitä tosin on, johtuen äitienpäiville tekemästäni kakusta. Koska periaatteessa en mitään syötävää roskiin heitä, tulee ehkä nuo munatkin johonkin käytettyä.

Maistelin pitkästä aikaa myös leikkelekinkkua. Jo pelkkä sen paketin avaaminen aiheutti ällötystä. Se kamala suojakaasun ja lihan haju etoi, mutta vain hetken. Leivän päälle silti kinkkua laitoin ja voi pojat, kun se maistui omituiselta. Neljän kuukauden lihattomuuden jälkeen liha ei enää maistu kovin hyvältä.

Vegaanista ruokaa en kuitenkaan aio hylätä kokonaan, vaan kokkaan vegaanisestikin edelleen. Leivonnan osalta homma helpottuu, kun voin taas käyttää kananmunia ja maitotaloustuotteita. Keittiöni tulee kuitenkin olemaan semivegetaristinen, ja sinne ei lihaa paljon eksy. Paljon kasviksia ja marjoja, niillä mennään edelleenkin.

Blogini idea ehkä hivenen muuttuu tässä tulevaisuudessa. Joukkoon toki mahtuu edelleen hurjan paljon vegaanista, mutta luulenpa, että julkaisen myös epävegaaneja reseptejä, varsinkin sellaisia, joista saa helposti muokattua myös vegaanisia. Wannabevegaani vetäytyy sivummalle ja päästää Kitin valloilleen.

Nauttikaa edelleen hyvästä ruoasta, olittepa sitten sekaaneja tai vegaaneja. Minä koitan parhaimpani mukaan palvella teitä resepteilläni. Tavataan taas!


-Kiti-

Kukkoset

Nyt ystävät rakkaat, vuorossa on jälleen riistoresepti. Mieleni teki ihan kamalasti kukkosia (tai pyörösiä tai pyöröjä), mutta kaapissani oli vain ihan tavallista lehmänmaitoa. Siispä hylkäsin viimeisetkin omantunnonrippeeni ja väänsin hyvinkin pitkälti epävegaanisia leivonnaisia. (Vegaanisenhan tästä saa helposti vaihtamalla lehmänmaidon kasvimaitoon ja jättämällä voitelun pois.) Tie vegaanista sekaaniksi on siis alkanut ihan todenteolla.

Kukkonen on perinteinen pohjoiskarjalainen leivonnainen. Niitä harvemmin muualla Suomessa näkee, vaikka joskus kyllä niitä on kauppoihin eksynyt muuallakin. Minä tykkään ihan hirmuisesti näistä, joskin näitä tulee tehtyä aika harvoin nykyään. Ehkä sillä säilyy se kukkosten taika.

Aikaa täytyy vähän tähän hommaan varata. Puuron keittoon ja jäähdyttämiseen menee oma aikansa, joten ihan mikään "mitäs tänään iltapalaksi" -tyyppinen homma tämä ei ole. Uurastus kuitenkin palkitaan ruhtinaallisesti, kun saa lämpimän kukkosen käsiinsä.

Kukkoset

Riisipuuro

4 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 l hylamaitoa

1 tl suolaa

Kiehauta vesi ja lisää riisit. Anna kiehua, kunnes vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää vähitellen maitoa niin, että puuro kestää koko ajan kiehuvana. Keittele noin 35 minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (ettei puuro pala pohjaan). Mausta suolalla. Nosta kattila liedeltä ja anna hautua puolisen tuntia.

Jäähdytä puuro.

Pohjat

5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

½ dl rypsiöljyä

12 dl hiivaleipävehnäjauhoja

Voiteluun

1 kananmuna

Sekoita hiiva ja suola reilusti kättä lämpimämpään veteen. Alusta puolet jauhoista taikinaan hyvin vatkaten (yleiskone on tässä poikaa). Lisää öljy ja loput jauhot vähitellen taikinaan. Alusta hyvin.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Pyöritä taikinasta noin 30 kpl pyöreitä pullia. Anna kohota taas hetki.

Lämmitä uuni 250 asteiseksi.

Paina esimerkiksi soppakauhalla tai lasin pohjalla pulliin kuoppa ja voitele pohja munalla. Täytä kuoppa puurolla. Paista esilämmitetyssä uunissa 15-20 minuuttia, kunnes puuro vähän ruskettuu.

Jäähdytä liinan alla. Nauti vielä vähän lämpöisinä.

Vegaaniset marengit

1 ½ dl säilykekikherneiden lientä

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpeämään 100 asteeseen.

Vaahdota kikherneiden lientä kaksi minuuttia sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Lisää sokerit ja vatkaa vielä 5-10 minuuttia (vatkaimen tehosta riippuen) kovaksi vaahdoksi.

Laita vaahto pursotinpussiin (tähtitylla) ja pursota kauniita marenkeja leivinpaperille. Paista esilämmitetyssä uunissa 1 h 30 minuuttia.

Anna jäähtyä ja siirrä marengit kauniiseen lasipurkkiin.

Pitaleivät

2 ½ dl vettä

½ pss kuivahiivaa

2 rkl öljyä

1 tl suolaa

5 ½ dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, öljy ja suola kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa sekaan jauhot ja alusta taikina hyvin.

Anna kohota kaksinkertaiseksi. Leivo sitten taikinasta pötkö ja jaa se kahdeksaan osaan. Muotoile pulliksi ja kauli sitten pullat halkaisijaltaan noin 15 cm kokoisiksi läkkäröiksi. Kohota pellillä liinan alla puolisen tuntia.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Pitaleipien tulisi kohota uunissa "kupliksi".

Täytä falafelpihveillä ja kaikella mitä kaapista löytyy ja nauti vaikka tikkuperunoiden kanssa.

Falafelit, testi 1

Kaapissa olla mötkötti tölkki kikherneitä. Ja koska minua himotti tehdä niiden liemestä marenkeja (ohje tulee myöhemmin), oli keksittävä jotain käyttöä itse herneillekin. Päätin kokeilla tehdä falafelejä. Näitä en ollutkaan aiemmin tehnyt, joten jännityksellä kävin sekoittamaan taikinaa. Googlettelin aikani erilaisia reseptejä, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla ja improvisoida ihan päästäni jonkinmoisen sörsselin. Täydellisyyttä nämä eivät todellakaan hiponeet, mutta ihan hyvä suoritus näin aloittelijalta.

Falafel(pihv)it

1 tlk kikherneitä

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

2 rkl vettä

1 tl suolaa

1 tl jeeraa eli juustokuminaa

ripaus kanelia

kourallinen tuoretta korianteria

kourallinen tuoretta persiljaa

Valuta kikherneet. Silppua sipulit. Soseuta sauvasekoittimella herneet, sipulit, jauhot, ruokasooda ja vesi. Silppua yrtit ja lisää joukkoon mausteiden kera. Sekoita hyvin. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa tunti.

Taikina on aika löysää, joten uppopaistaminen ei varmasti onnistu. Siispä muotoile taikinasta kökkeröitä ja pyörittele ne seesaminsiemenissä. Laita kökkeröt uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Anna asettua hetken ja nauti.

Parsakaali-linssikeitto

Parsakaali-linssikeitto

1 parsakaali

15 cm purjoa

pala kesäkurpitsaa

2 valkosipulinkynttä

1 ½ dl vihreitä linssejä

5 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

3 rkl sitruunanmehua

1 rkl timjamia

Kurpitsansiemeniä

Laita linssit kiehumaan runsaaseen veteen. Keitä noin 25 minuuttia.

Huuhdo ja pilko parsakaali, purjo ja kesäkurpitsa. Pilko valkosipulinkynnet. Kuullota kasviksia pannulla vähässä öljyssä, kunnes ovat pehmenneet.

Siirrä kasvikset kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kypsät linssit ja soseuta. Kaada kasvisliemi kattilaan ja pyöräytä vielä sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta sitruunanmehulla ja timjamilla.

Paahda kurpitsansiemet pannulla ja ripottele keiton päälle. 

Nauti.

Pimp your bagel

Juu, vesirinkeleitä tänäänkin. Tänään tosin päätin tuunata perinteisiä vesirinkeleitä vähäsen, koska eiliseltä jäi porkkanaraastetta yli. Siispä porkkanavesirinkeleitä tänään välipalaksi veljenlasten kanssa.

Porkkanavesirinkelit

5 dl kädenlämpöistä vettä

25 g hiivaa

2 rkl sokeria

1 ½ tl suolaa

½ dl rypsiöljyä

8 dl hiivaleipäjauhoja

6 dl vehnäjauhoja

porkkanaraastetta

3 l vettä + 3 tl suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa jauhot taikinaan, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja käsistä. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta noin 20 pullaa. Kohota 15 minuuttia.

Kiehauta vesi isossa kattilassa, mausta suolalla.

Tee pullaan reikä keskelle, pyöräytä sormia pari kertaa reiässä ja heitä kiehuvaan suolaveteen. Keitä noin minuutti. Nosta rinkeli leivinpaperin päälle kuivumaan. Tee näin kaikille pullille, niin että keität noin neljä rinkeliä kerrallaan. 

Paista 225 asteessa, kunnes rinkelit ovat saaneet kauniin värin.

Varoitus: epäveganismia liikenteessä

Juupa joopa, koska olen vanhempieni luona taas kerran lomailemassa, täytyy minun välillä myöntyä epävegaaniseen ravintoon. Olenhan antanut itselleni myöten syödä pieniä annoksia kalaa kotoa poisollessani, joten tämäkään resepti ei poikkea ruokavaliostani kovinkaan paljoa.

Ostin kaupasta tuoretta pinaattia ja arvelin sen sopivan hyvin lohen kanssa yhteen. Aika hyvää siitä tulikin, vaikka itse sanonkin.

Pinaattilohi

900 g kirjolohta

sitruunanmehua

suolaa

1 sipuli

70 g tuoretta pinaattia

2 rkl margariinia

2 ½ dl kaurakermaa

Aseta kala uunivuokaan ja mausta suolalla ja sitruunanmehulla.

Freesaa hienoksi hakattu sipuli ja hyvin huuhdeltu sekä aavistuksen hienonnettu pinaatti rasvassa. Lisää kaurakerma ja kiehauta.

Kaada pinaatti-kermaseos kalan päälle ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Tarjoa esimerkiksi hirssi-kasvislisukkeen kanssa.