lauantai 29. elokuuta 2015

leipuriksi

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Kyllä, olen leiponut ja laittanut ruokaa tässä välilläkin, mutten jostain syystä ole tätä blogiani ehtinyt (tai jaksanut) päivittää. Minulla on kuitenkin uusia kuulumisia, jotka jaan nyt tässä teidän kanssanne.

Nimittäin. Aloitin vihdoin ja viimein kauan haaveilemani leipuri-kondiittorin opinnot Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Joensuussa. Olen innoissani, kun pääsen toteuttamaan intohimoani ihan ammattimielessä. Elokuun puolesta välistä asti olen vääntänyt erilaisia tuotteita koulun leipomossa ja ai että kun olen nauttinut! Olen todellakin oikealla alalla, sen huomaa jo nyt näiden kolmen viikon jälkeen.

Ollaan leivottu koulussa paljon pullaa, sämpylää, leipää, rasvataikinoita ja vaikka mitä. On kivaa oppia uusia asioita vanhan tiedon kaveriksi. Ja täytyypä sanoa, etten ole koulussa saanut tarpeekseni leipomisesta, vaan leivon viikonloppuisin kotona vielä lisää. Tänäänkin syntyy croissantteja, joita kokeilen nyt ensimmäistä kertaa käsityönä (nyt en muistanut kuvata työvaiheita, joten seuraavalla kerralla, kun teen, laitan sitten sellaisen ihan oikean reseptin ja kuvituksen). Koulussahan meillä on kaulauskoneet ja vempeleet, joilla taikina kaulataan, mutta onnistuupahan tuo kotioloissakin ihan perinteisellä kaulimella. Juuri tällä hetkellä minulla on taikina jääkaapissa lepäämässä ja pian pääsen kaulimaan taikinan auki ja kierittelemään croissantteja.

Minun on tarkoitus valmistua keväällä 2017 eli opintojeni suunniteltu pituus on kaksi vuotta, koska minulla on aiempia tutkintoja. Opiskelen ihan nuorisopuolella, joten luokkakaverini ovat sen 16 vuotta nuorempia, mutta hyvin on tultu toimeen nuorten kanssa. Onhan ne vähän eri maailmat, jossa eletään, lapsiahan he vielä ovat, mutta jotenkin sitä vain sopeutuu kaikkeen, kun on motivaatiota.

Tämä vuosi harjoitellaan ihan perusleivontaa. Uusia tuotteita tulee joka päivä ja pikkuhiljaa mennään aina astetta vaikeampaan. Konditoriaopinnot tulevat sitten ensi vuonna. Se onkin jännää. Meillä on konditoriaopettajana yksi alansa huipuista, joten ainakin hyvää opetusta luulisi saavansa. Odotan innolla kakkujen ja muiden konditoriatuotteiden vääntämistä, mutta ensin täytyy opetella tämä pullanleivonta.

Ensi keväänä sitten lähdetään kentälle työssä oppimaan. Sitäkin odottelen jo innolla, että pääsee ihan oikeaan leipomoon töihin. Hyvässä lykyssä sitä saa alan töitä jo ensi kesäksi. Alalla on kuitenkin aina töitä, sillä kyllähän ihmiset pullansa ja leipänsä tarvitsee. Joensuussa on paljon leipomoita, joten ehkäpä sitä työllistyy sitten valmistuttua ihan tänne kotikaupunkiin. On jännää päästä tutustumaan oikeaan leipomoon. Onhan meillä koulullakin sellainen keskisuuri leipomo, mutta siellä tehdään aika paljon käsitöitä tiettyjen koneiden puuttuessa. Leipomoissa sitten onkin paljon enemmän automatiikkaa pelissä mukana. Odotan siis ensi kevättä ihan toden teolla.

Koulussa me tehdään kaikki tuotteet joko myyntiin tai tilaustyönä. Meillä on koululla oma kahvila ja myymälä, joissa tuotteita on myynnissä. Välillä päästään maistelemaan hukkapaloja, mutta pääosin kaikki tuotteet menevät siis asiakkaille. Työssä käytettävät reseptit ovat semmoisia pomminvarmoja, että jos raaka-aineiden mittaamisessa tai käsittelyssä ei tapahdu virheitä, tuotteet ovat tasalaatuisia. Siispä asiakas saa aina hyvän tuotteen käteensä. Myymälän hintataso on naurettavan edullinen. Kannattaa siis suosia koulujen myymälöitä, jos haluaa edullista ja hyvää leivonnaista. Vinkki vinkki.

Innoissani olen tästä uudesta elämänvaiheesta. Minäkin vanhoilla päivilläni vielä päätin hankkia uuden ammatin ja mikäpä sen parempaa kuin tehdä harrastuksesta ammatti. Pääsee toteuttamaan itseään ja vaikka leipomotyöskentely on fyysisesti aika raskasta, olen nauttinut täysin rinnoin työstä. Ehkäpä minusta todellakin tulee leipuri-kondiittori, hih!