Kyllä vaan, olen jo parin viikon ajan harjoitellut taas sekasyöjän roolia. Tuli jotenkin vain sellainen olo, ettei veganismi sittenkään ole minun juttuni, vaikka vegaanina kovin viihdyinkin. Tie vegaanista sekaaniksi on alkanut.
Vegaanius oli kyllä ihan uskomattoman helppoa ja ennen kaikkea herkullista. Ruoanlaitto oli mukavaa, kun päivittäin kohtasi uusia haasteita keittiössä. Sekaanin keittiö ei ole läheskään yhtä jännä kuin vegaanin. Silti oli aika palata takaisin vanhaan, tai ainakin melkein.
Edelleen korvaan osan lihasta pavuilla, soijatuotteilla ja niin edelleen. Lehmänmaitoa minulla on kyllä kaapissani, mutta se on lähinnä kahvivieraita varten. Kananmunia en mielelläni kaapissani pidä, ne vain tuntuvat niin ällöttäviltä nykyään. Tällä hetkellä niitä tosin on, johtuen äitienpäiville tekemästäni kakusta. Koska periaatteessa en mitään syötävää roskiin heitä, tulee ehkä nuo munatkin johonkin käytettyä.
Maistelin pitkästä aikaa myös leikkelekinkkua. Jo pelkkä sen paketin avaaminen aiheutti ällötystä. Se kamala suojakaasun ja lihan haju etoi, mutta vain hetken. Leivän päälle silti kinkkua laitoin ja voi pojat, kun se maistui omituiselta. Neljän kuukauden lihattomuuden jälkeen liha ei enää maistu kovin hyvältä.
Vegaanista ruokaa en kuitenkaan aio hylätä kokonaan, vaan kokkaan vegaanisestikin edelleen. Leivonnan osalta homma helpottuu, kun voin taas käyttää kananmunia ja maitotaloustuotteita. Keittiöni tulee kuitenkin olemaan semivegetaristinen, ja sinne ei lihaa paljon eksy. Paljon kasviksia ja marjoja, niillä mennään edelleenkin.
Blogini idea ehkä hivenen muuttuu tässä tulevaisuudessa. Joukkoon toki mahtuu edelleen hurjan paljon vegaanista, mutta luulenpa, että julkaisen myös epävegaaneja reseptejä, varsinkin sellaisia, joista saa helposti muokattua myös vegaanisia. Wannabevegaani vetäytyy sivummalle ja päästää Kitin valloilleen.
Nauttikaa edelleen hyvästä ruoasta, olittepa sitten sekaaneja tai vegaaneja. Minä koitan parhaimpani mukaan palvella teitä resepteilläni. Tavataan taas!
-Kiti-
Minua ällöttää leikkelekinkut. Kun oppii tekemään hyvää kasvisruokaa, ei lihaa enää kaipaakaan. Vain muutaman kerran vuodessa. Nyt tein syksyä juhlistaakseni lammaskaalta. Jouluna varmaan poroa.
VastaaPoistaLisäksi joskus riistaa, vaikka on kallista, niin raskii kun tekee liha-aterian juhlapäiväksi kerran kahdessa kuukaudessa hirveä tai vaikkapa riekkoa kunnioittaen.